Kung Fu - Thíêu Lâm
Kung Fu - Thíêu Lâm Tampere

Shao Lin - Kung Fu:n tapaan Thíêu Lâm Kung Fu:n kuuluu useita eläintyylejä, sekä tekniikoita ja liikesarjoja erilaisille aseille.

Lisäksi koulussamme opetetaan myös perinteistä leijonatanssia, sekä taijia.

Eläintyylit

Monet tuntevat kung fun juuri omintakeisista eläintyyleistä, joita on kuvattu näyttävästi monissa toimintaelokuvissakin. Eläintyylien perusideana on jäljitellä eläinten liikkeitä ja liikkumista sekä ennen kaikkea hyökkäämistä. Tiikeri raatelee kynsillään, käärme puree ja kotka nokkii. Nämä erilaiset liikkeet saavutetaan usein tarkalla käden ja sormien asennolla sekä imitoiden kehon liikkeillä eläimen liikkumista. Monissa eläintyyleissä iskujen kohteena ovat erityisesti hermot, silmät ja muut helposti haavoittuvat kohteet ihmiskehossa.

Kung fun eläintyylit ovat kehittyneet tarkoituksenaan voittaa vastustaja hämäämällä tätä erilaisilla liikkeillä, joita ei esiinny tavallisessa perustekniikassa. Eläintyylit on kehitetty nimenomaan muita kung fua osaavia vastaan. Niissä hyödynnetään yllättäviä lyönti- ja lähestymiskulmia sekä hyökkäystapoja, jotta vastustaja ei oppimallaan tekniikalla niitä osaisi torjua. Näiden totutuista poikkeavien tekniikoiden takia eläintyylejä on hyvin vaikea oppia, ja siksi niitä ei koskaan opeteta aloittelijoille. Temppeleissä ne opetetaan sen jälkeen, kun kaikki perustekniikka on opeteltu. Mestarimme temppelissä tämä perustekniikka koostuu 38:sta liikesarjasta, joiden opettelussa hänellä kului useita vuosia.

Koulussamme kaikkien näiden 38 liikesarjan opettelu ei kuitenkaan ole vaatimuksena - suomalaisessa yhteiskunnassa harvoilla riittää aika kaikkienniiden oppimiseen, vaikka he harrastaisivat kung fua läpi elämänsä. Riittävä perustekniikka, oikeanlainen asenne, kunto ja ruumiinrakenne ovat ratkaisevia tekijöitä eläintyylejä opeteltaessa. Mestarimme valitsee opetukseen sopivat henkilöt apulaisten suositeltua ja testattua heidät.

Eläintyylien lyhyet esittelyt sisältävät temppeleissä kulkevan perimätiedon mukaisen historian, sekä kuvauksen eläintyylin luonteesta ja sen erikoispiirteistä.

Tiikeri

Kuten muutkin eläintyylit, tiikeri on helpoimmin tunnistettavissa käden asennosta. Sormet ovat koukistuneina hieman tiikerin käpälää muistuttaen. Käden asento vaatiii erittäin paljon sormilihaksia. Lyönnit suuntautuvat enimmäkseen pään alueen hermoihin, mutta myös muualle kehoon, missä tiikerin "raatelu" tekee pahaa jälkeä. Tiikeri -kung fun harjoittelijalta vaaditaan vahvoja jalkalihaksia, sillä asennot ovat tyypillisesti hyvin matalia ja tyyli sisältää jonkun verran hyppypotkuja. Suurin osa potkuista on kuitenkin suoria. Painopiste tiikeri -kung fussa on selvästi käsitekniikoiden puolella.

Tiikeri

Tiikeri on kiinalaisen metsän kuningas, hyvin kunnioitettu ja arvostettu eläin. Sitä pidetään älykkäänä ja oikeudenmukaisena eläimenä, väärintekijöille kuitenkin armottomana. Tiikerin liike on kissamaisen sulavaa ja erittäin voimakasta, se loikkaa pitkälle, juoksee nopeasti ja sen käpälät ovat lyönneissään nopeat ja vahvat. Näiden periaatteiden pohjalta on tiikeri -kung fu kehitetty ensimmäisenä kung fu -eläintyylinä monia satoja vuosia sitten.

Koulussamme on mahdollista opetella 12 eri tiikeri-liikesarjaa.

Käärme

Käärme-kung fussa sormien asento muistuttaa auki olevaa käärmeen suuta. Vartalon asennot ovat hyvin matalia ja lähestymiset usein spiraalimaisia pyörähdyksiä. Lyönnit tehdään sormenpäillä hermoihin, silmiin ja kurkkuun, ja ne voivat mukailla käärmeen mutkittelevaa liikettä. Mikäli aiottu kohde osoittautuu suojatuksi, voidaan kohdetta vaihtaa kesken liikkeen ja suunnata lyönti pyörtäen uuteen paikkaan. Lyöntien tullessa alhaalta ja mutkitellessa ohi esteiden niitä on erittäin vaikea torjua, ja osuessaan herkkään paikkaan ne saavat pahaa jälkeä aikaan. Käärme-tyylissä myös osa potkuista muistuttaa pyöreydellään käärmeen hännän heilahdusta. Painopiste tyylissä on kuitenkin käsitekniikoilla.

Käärme

Koulussamme harjoiteltava käärme-tyyli on syntynyt Kiinassa vuonna 1895, kun leikkisä aloitteleva munkki Hue Hai todisti metsäkissan ja käärmeen taistelua. Käärmeen voittaessa alkoi munkki matkia sen liikkeitä. Hän ei kuitenkaan ollut kovin hyvä kung fussa, joten hänen liikkeensä muistuttivat enemmänkin tanssia kuin tehokasta taistelutaitoa. Hänen veljensä Hue Tam kuitenkin näki hänen liikkuvan käärmeen tavoin ja kehitti kung fu liikesarjan tämän pohjalta. Siihen aikaan apottina temppelissä ollut Hông Qui tarkasti liikesarjan ja kehitteli lisää käärme-tekniikkaa. Tyyliä alettiin opettaa laajalti temppelissä, ja sieltä se levisi myös muihin Shao lin-temppeleihin.

Koulussamme on mahdollista opetella 6 eri käärme-liikesarjaa.

Apina

Apina on yksi vaikeimmista eläintyyleistä opetella, sillä se on erittäin vaativa fyysisesti. Ketterä apina hyppii korkealle ja paljon, sekä liikkuu matalana lähellä maata vikkelästi. Se lyö ja nappaa kiinni hermoista kahdella sormella, ja poikkeuksena muihin tyyleihin verrattuna tyyli ei sisällä tavallisia lyöntejä ollenkaan. Apina voi myös tarttua vastustajaansa, kiivetä tämän päälle ja esimerkiksi lyödä tätä kyynärpäällä päälakeen. Potkuista tyyli sisältää hyppypotkuja ja matalia potkuja matalasta asennosta.

Apina

Apina eläintyylin on kehittänyt Kiinassa munkki Sang Hin, joka tutki apinan liikkumista taisteluissa käärmeitä, kissoja sekä muita eläimiä vastaan. Hän huomasi, että apina oli voittamaton, eikä sen liikkeistä voinut nähdä mitä se tekisi seuraavaksi. Apina saattoi katsoa aivan päinvastaiseen suuntaan kuin löi, mutta pystyi silti reagoimaan vastustajansa liikkeeseen. Näkemänsä perusteella Sang Hin kehitti tämän kung fu -eläintyylin.

Koulussamme on mahdollista opetella 10 eri apina-liikesarjaa.

Kotka

Kotka-tyylissä käden ja sormien asento muistuttaa kotkan nokkaa tai raatelukynsiä. Siinä on paljon vaihtelua korkeiden ja matalien asentojen välillä, ja usein kotka myös hyppää. Myös lyönneissä on paljon vaihtelua ylös ja alas. Tyylissä on joitakin potkuja, mutta pääpaino on käsitekniikalla. Kuten muutkin eläintyylit, kotka kung fu hyökkää kehon heikkoihin kohtiin, silmiin, kurkkuun, hermoihin ja myös lihasten päihin repien niitä vahvoilla sormiotteilla.

Kotka

Kotka-tyylin on kehittänyt kiinalainen munkki Vinh Sing, joka nojautui tyyliä kehittäessään legendaan suuresta kotkasta. Kotka oli tuohon aikaan palvottu ja kunnioitettu eläin kiinalaisten keskuudessa, ja sitä kumarrettiin ja pyydettiin suojelemaan perhettä. Vinh Sing mietti kotkan kykyjä, vahvoja raatelukynsiä, tarkkaa näköä ja tappavan tehokasta saalistustaitoa. Hän alkoi vahvistaa sormiaan niin että pystyisi jäljittelemään kotkan kynsiä, repiä lihasten päitä ja lyödä kovaa hermoihin. Kotka-tyylissä hän piti käsiä tärkeinä ja kehitti tekniikan sellaiseksi, että kädet toimivat kotkan kynsien ja nokan tapaan.

Koulussamme on mahdollista opetella 10 eri kotka-liikesarjaa.

Humala

Humala-tyylissä ei matkita mitään eläintä. Humala-tyylin tunnistaa ennen kaikkea sen omintakeisesta humalaisen ihmisen hoipertelua muistuttavasta käynnistä, sekä käden asennosta joka näyttää siltä kuin kädessä olisi koko ajan pullo. Humala-tyylin osaajaa vastaan on vaikea hyökätä, sillä tämä näyttää liikkuvan mihin sattuu ja silti torjuvan kaikki iskut viime hetkellä. Humala-tyylissä torjunnat tehdään hyvin lähellä kehoa. Lyönnit kohdistuvat päähän ja kurkkuun, ja joskus kahdella sormella voidaan ottaa lihasten päistä kiinni muuallakin kehossa. Tyylissä on kaatoja, kaatavia potkuja sekä potkuja ylös. Humala-tyylin erikoisuutena on se, että potkut ja lyönnit lähtevät liikkeelle oudoista asennoista, joissa tasapaino näyttää olevan jo menetetty, mutta se voidaan korjata lyönnin tai potkun jälkeen. Tai sitten vain yksinkertaisesti kaadutaan maahan.

Humala Humala

Humala-tyylin kehitti mestari Luu Hoang Lam, joka oli kuulu brutaaleista otteistaan kung fu kilpailuissa. Hän ei säästellyt ketään, eikä kukaan pärjännyt hänelle. Vaikka hän olikin voittamaton kung fussa seudullaan, häntä kohtasi henkilökohtainen epäonni. Luu Hoang Lamin vaimo lähti toisen miehen matkaan, ja jätti mestarin riutumaan yksinäisyyteen. Luu Hoang Lam alkoi juoda paljon ja alkoholisoitui. Hän kuitenkin harjoitteli vielä kung fua, ja huomasi olevansa parempi ollessaan hieman humalassa. Kilpailussa hänelle hävinneet kuusi katkeraa kung fu mestaria aikoivat maksaa takaisin nöyryytyksen, jonka olivat kärsineet hävittyään Luu Hoang Lamille. He varjostivat häntä ja odottivat, että taas kerran juotuaan humaltuisi ja menisi nukkumaan kotiinsa. Näin kävi ja kuusi mestaria, aseistettuina erilaisilla aseilla, hiipivät Luu Hoang Lamin kotiin ja hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Luu Hoang oli kuitenkin kuullut heidän tulonsa ja taisteli raivokkaasti aseistettuja mestareita vastaan, kunnes lopulta päihitti kaikki heidät. Luu Hoang Lam oli järkyttyi tästä kokemuksesta ja lopetti kokonaan juomisen. Hän alkoi kehitellä kung fu liikesarjoja, jotka muistuttivat humalaisen liikkumista, ja näin syntyi humala-tyyli.

Koulussamme on mahdollista opetella 8 eri humala-liikesarjaa.

alkuun